Skip to Main Content
It looks like you're using Internet Explorer 11 or older. This website works best with modern browsers such as the latest versions of Chrome, Firefox, Safari, and Edge. If you continue with this browser, you may see unexpected results.
LibGuides

Julkaiseminen Vaasan yliopiston sarjoissa: Lähteet ja viitteidenhallinta

Julkaisuohjeet Vaasan yliopiston sarjoihin Acta Wasaensia, Vaasan yliopiston tutkimuksia ja Vaasan yliopiston raportteja.

Suomeksi vai englanniksi?

Ed. vai toim.?

Lyhenteet voi merkitä tietolähteen kielellä tai kääntää teoksen kielelle. Samaa käytäntöä pitää noudattaa johdonmukaisesti koko työssä.

Esimerkeissä on käytetty suomenkielisiä termejä. Mikäli julkaisusi on englanninkielinen, myös termit ovat englanniksi:

Arkistoitu Archived on
ja muut et al.
Saatavissa Available from
Teoksessa In
Verkkoaineisto online
Viitattu Cited on

Pysyvä tunniste

Verkkosivut muuttuvat, muuttavat ja katoavat.

Pysyvää eli toiminnallista tunnistetta käyttävä julkaisija on sitoutunut pitämään julkaisunsa saatavilla muutoksista huolimatta. Pysyvä tunniste on keskitetysti rekisteröity. Kun tietty dokumentti halutaan käyttöön, pysyvä tunniste muunnetaan verkko-osoitteeksi, josta dokumentti noudetaan.

Termejä

PID - A persistent identifier
Pysyvä tunniste, joka viittaa tiettyyn nimenomaiseen dokumenttiin verkko-osoitteesta riippumatta.

DOI - Digital Object Identifier
Usein kaupallisilla kustantajilla käytössä oleva, handleen perustuva tunniste.

Handle
Käytössä joissain julkaisuarkistoissa.

URN - Uniform Resource Name
Kansalliskirjaston myöntämä tunniste, löydät esimerkkejä Osuvan lisäksi Doriasta ja Theseuksesta.

Lisäksi
ARK - Archival Resource Key ja
PURL - Persistent URL.

Lähteenä verkkosivu

Yleisperiaatteet lähdeviitteiden merkitsemisestä

Yliopiston julkaisusarjoissa lähdeviitteet merkitään yleensä tekstiin sulkeissa. Toinenkin käytäntö, lähdeviitteiden juokseva numerointi, on mahdollinen. Viite sijaitsee silloin joko kyseisen luvun tai koko teoksen lopussa ns. lähdeviitealueella. Alaviitteitä käytetään mahdollisimman vähän. Noudata koko teoksessa yhtenäistä merkintätapaa.

Jokainen lähde, johon tekstissä on viitattu, mainitaan myös lähdeluettelossa. Jokaisesta lähdeluettelossa mainitusta lähteestä tulee olla viittaus tekstissä.

  • Viite viittaa suoraan lähdeluetteloon
  • Lukija voi tarkistaa viitteen.

Lähdeviittaus tekstissä

Viittauksen muoto on esimerkiksi 1) Tekijä(t), 2) julkaisuvuosi, 3) kaksoispiste ja 4) sivunumero(t). (Niiniluoto 1999: 33).

Jos e-kirjan sivunumerointi vaihtelee tai puuttuu kokonaan, voit viitata esimerkiksi tietolähteessä mainitulla luvun tai kappaleen numerolla tai kirjoittaa tekstistä osa, jota voi käyttää haussa.

Tärkeintä on, että lähdeviite viittaa suoraan lähdeluetteloon:
tekstissä lähdeviite (Isaacson, Hunt & Blum 1965: 77) viittaa lähdeluetteloon, josta selviää että kyseessä on seuraava lähde: Isaacson, R. L., Hunt, M. L. & Blum, M. L. (1965). Psychology. The Science of Behavior. New York: Harper & Row, josta on lainattu sivulta 77.

Lainaukset usealta, mutta ei peräkkäisiltä sivulta
(Niiniluoto 1999: 15, 53, 88).

Seuraava lainauksesi kohdistuu samaan teokseen
(Emt: 15, 53, 88).

Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet teokset, tekstissä ensiksi mainittu saa kirjaimen a, seuraava b jne
(Niiniluoto 1998a: 78, Niiniluoto 1998b: 123, jne.).

Tekijöitä on kaksi tai kolme
(Isaacson, Hunt & Blum 1965: 77)

Tekijöitä on enemmän kuin 3, vain ensimmäinen tekijä noteerataan
(Isaacson et al. 1998: 44) tai (Hakkarainen ja muut 1997: 66–67).

Ei henkilötekijää, käytetään organisaation (tekijä) nimeä tai sen puuttuessa asiankirjan (dokumentti) nimeä
(Vaasan yliopiston filosofinen tiedekunta 2013: 12). ISNI-tietokannasta löydät yhteisöistä käytettyjä nimiä.

Jos kirjoittajan nimi esiintyy jo tekstissä, sitä ei tarvitse toistaa enää suluissa. Sulkeisiin merkitään vain vuosiluku ja mahdollinen viittaus sivuihin. Esim. Viitala (2013: 12–13) väittää, että...

Jos tekstiin yleistetään jokin asia useista lähteistä, lähteet merkitään samojen sulkeiden sisään esim. kirjoitusten ilmestymisvuoden mukaisessa järjestyksessä. Viitteet erotetaan toisistaan puolipisteillä: (Viitala 2013: 12–13; Koskela 2011: 88).

Lainaus lauseesta tai kappaleesta
Jos viitataan yhteen lauseeseen, viittaus tulee heti kyseisen lauseen jälkeen ennen pistettä (Mäkinen 2012: 71).
Jos sen sijaan kirjoittaa kokonaisen kappaleen, joka on lainaus määrätystä teoksesta, viittaus tehdään toisin. Silloin se tulee kappaleen loppuun pisteen jälkeen. Lukija tietää, että kaikki kolme tässä kappaleessa esitettyä lausetta (tai niiden sisältämät ajatukset) on lainattu tästä teoksesta kyseisiltä sivuilta. (Paunonen 2014: 47–48) tai (Paunonen 2014: 47–48.)

Viittauksen merkitys muuttuu joillakin sanoilla ja niiden lyhenteillä, esim. vertaa (vrt.) tai katso (ks). Esimerkki: Niiniluoto ottaa kantaa Popperin näkemyksiin ja tekee sen johtopäätöksen, että Popper piti kriittisyyttä tieteen peruselementtinä (vrt. Niiniluoto 2002: 33).

Suora sitaatti

Sitaattioikeus on keskeinen osa tiedeyhteisön käytäntöjä ja tieteen kehityksen edellytys. Teoksen julkaisemisen jälkeen sen sisältöä tulee saada käsitellä vapaasti, myös vastoin tekijän tahtoa. Sitaattioikeus on kirjattu myös tekijänoikeuslakiin, jonka mukaan julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa (Tekijänoikeuslaki 2: 22 §). Samalla se kuitenkin myös velvoittaa sitaatin käyttäjää, sillä lainaaminen edellyttää riittäviä ja oikeita lähdeviitteitä. Lisäksi on kunnioitettava tekijän moraalisia oikeuksia: sitaatin tulee noudattaa alkuperäisen tekstin henkeä eikä se saa antaa siitä harhaanjohtavaa kuvaa. Tämän ohella sitaattien käyttäjän on hyväksyttävä, että myös hänen tekstiään saatetaan lainata sen julkaisemisen jälkeen.

Lainausten käyttö tutkimuksessa osoittaa tutkijan perehtyneen tutkimusalaansa hyvin. Niiden käyttö on suositeltavaa esimerkiksi, kun asian referointi saattaisi muuttaa sen alkuperäistä ajatusta, kirjoittajalle on tärkeää säilyttää lainauksen sananmuoto muuttumattomana tai kun kyseessä on määritelmä.

Merkitseminen

Sitaatti merkitään lainausmerkkien sisään alkuperäisessä muodossaan, ja lainatusta tekstistä poisjätetyt kohdat merkitään joko kolmella pisteellä tai kahdella ajatusviivalla sulkeiden tai hakasulkeiden sisään. Myös suoraan lainaukseen tehdyt omat lisäykset merkitään hakasulkeilla.

Esimerkki: ”Ero behaviorismin ja kognitivismin välillä muistuttaa Aristoteleen erottelua teoreettisten tieteiden [---] ja käytännöllisten tieteiden [---] välillä; teoreettiset…” (Niiniluoto 1999: 67).

Lainausmerkkien sijasta suoraa lainausta voidaan ilmentää myös kursiivilla ja pidempi lainaus erottaa varsinaisesta tekstistä sisennyksellä.

Sitaatteja tulee käyttää alkuperäisessä asiayhteydessään eikä lauseita tule irrottaa kontekstistaan. Tämän varmistamiseksi on tärkeää lainata riittävän pitkä kappale alkuperäistä tekstiä. Tutkija voi käyttää lainauksia joko tukemaan omaa esitystään tai esittää vastaväitteitä alkuperäiselle tekstille. Näin lainauksien käyttö auttaa tutkijaa kehittelemään omaa esitystään.

Saavutettavuusseloste Tillgänglighetsutlåtande