Kannessa on seuraavat tiedot:
Työn nimen on oltava ytimekäs ja vastattava työn sisältöä. Työn nimi voi olla kaksiosainen, jolloin se jakaantuu pää- ja alaotsikkoon. Pääotsikko kiteyttää tutkielman aiheen, mutta se voi olla myös esimerkiksi sitaatti tutkimuksessa käytetystä aineistosta. Alaotsikko on usein tarpeen tutkimuskohteen rajausta hahmottamaan.
Asettelut:
Muissa töissä kuin tutkielmissa kantta koskevia ohjeita sovelletaan sen mukaisesti, mikä kurssi on kyseessä.
Tiivistelmäsivun alusta löytyy seuraavat tiedot
Näiden perustietojen jälkeen tulee itse tiivistelmäteksti. Tiivistelmäsivun alareunassa ovat työtä kuvailevat avainsanat.
Tiivistelmäteksti vastaa pro gradu -tutkielmassa ja diplomityössä kypsyysnäytettä. Se sisältää tiedot tutkimuksen taustasta tai lähtökohdista, tutkimusongelmasta tai tutkimuksen tavoitteesta, teoriasta, keskeisistä käsitteistä, käytetyistä menetelmistä, aineistosta, keskeisistä havainnoista ja tutkimustuloksista sekä päätelmät ja tulkinnat. Tiivistelmätekstin pituus tulee olla sellainen, että näiden ohjeiden mukaisesti yksi sivu on täynnä (noin 400-450 sanaa).
Tiivistelmä on laadittava koulusivistyskielellä myös silloin, kun opinnäyte on laadittu englanniksi. Jos tutkielman kirjoittajan koulusivistyskieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, voi tiivistelmän laatia englanniksi.
Tiivistelmäteksti lisätään opinnäytetyötä tallennettaessa opinnäytteen tietoihin, ja se on julkisesti näkyvillä ja hakukoneilla löydettävissä.
Avainsanat kuvaavat työn keskeisiä käsitteitä. Tutkielman avainsanat (5–8 kpl) mainitaan tiivistelmän lopussa. Avainsanat kirjoitetaan samalla kielellä kuin tutkielma, ja niistä voi keskustella ohjaajan kanssa. Avainsanat ovat tärkeitä työn löydettävyyden kannalta. Avainsanan tarkoitus ei ole olla yksilöllinen, vaan kertoa, mihin aihepiiriin työ liittyy.
Osuvaan tallennetaan ainoastaan YSO:sta löytyvät asiasanat.
Kuvat, kuviot ja taulukot esitetään luettelossa allekkain otsikoittain ja sivunumeroittain. Luetteloon ei merkitä mahdollisia lähteitä. Jos kuvia, kuvioita ja taulukoita on korkeintaan kolme, niistä ei tarvitse välttämättä tehdä omia luetteloita.
Työssä on oltava myös tarvittaessa symboli- ja lyhenneluettelo. Merkit, lyhenteet, symbolit ja termit, jotka eivät ole lukijalle itsestäänselvyyksiä, luetellaan selityksineen aakkosjärjestyksessä ryhmittäin: esimerkiksi ensin kreikkalaiset aakkoset, sitten roomalaiset aakkoset ja lopuksi lyhenteet.
Lyhenneluettelo otsikoidaan sanalla ”Lyhenteet”, ja siihen merkitään tutkimuksessa esiintyvät vakiintuneet lyhenteet, säädös- ja muut lyhenteet (kuten lehtien vakiintuneet lyhenteet). Säädöksistä ilmoitetaan täydellisen nimen lisäksi numero. Lyhenneluetteloon merkitään vain ne tapaukset, joissa on käytetty lyhennettä. Esimerkiksi säädöstä ei merkitä lyhenneluetteloon, ellei siitä ole käytetty lyhennettä. Kun lyhenneluetteloa käytetään, lyhenteitä ei tarvitse selittää tekstissä. Mikäli lyhenteitä on vähän, kannattaa lyhenneluettelon sijaan harkita lyhenteiden auki kirjoittamista tekstissä niiden esiintyessä ensimmäistä kertaa.
Mahdolliset liitteet sijoitetaan työssä lähdeluettelon jälkeen. Ne otsikoidaan, numeroidaan juoksevasti, sivunumeroidaan ja luetellaan myös sisällysluettelossa. Liitteeksi voidaan sijoittaa esimerkiksi käytetyt kysymys- tai haastattelulomakkeet, aineistonkeruuseen liittyvät muut kirjelmät sekä mahdolliset aineiston esimerkit. Koko aineistoa ei laiteta työn liitteeksi. Työn liitteitä voivat myös olla sellaiset työn sisältöä havainnollistavat kuviot ja taulukot, jotka ovat liian suuria sijoitettavaksi tekstiin.
