Vaasan yliopiston kirjoitusohjeet: Usein kysytyt kysymykset

Miksi kirjoitusohjeissa tekstin ulkoasu ei noudata APA-tyyliä?

Ulkoasussa noudatetaan Vaasan yliopiston omaa ohjeistusta, ja APA 7 -tyyli on pohjana ainoastaan lähteiden merkinnöissä. Väitöskirjat noudattavat Vaasan yliopiston julkaisusarjojen ohjeistusta.

Tiivistelmäsivussa on kohta: Oppiaine: Oma koulutusohjelma. Kumpi tuohon pitäisi tulla, oppiaine vai koulutusohjelma?

Käytäntö tuntuu olevan suhteellisen kirjava. Osa nimeää kohtaan konkreettisen oppiaineen ja osa laittaa kohtaan koulutusohjelman. Tarkista työsi ohjaajalta oman yksikkösi käytäntö.

Millä kielellä tiivistelmä kirjoitetaan?

Jos tutkielma on laadittu englanniksi, tiivistelmä on laadittava suomeksi. Jos tutkielman kirjoittajan koulusivistyskieli on jokin muu kuin suomi, voi tiivistelmän laatia englanniksi tai ohjaajan kanssa sovitulla kielellä.

Tuleeko otsikon jälkeen välilyönti eli tyhjä rivi? Ohjeissa lukee, että tulee, mutta valmiissa pohjassa ei ole välilyöntejä otsikon jälkeen.

Kyllä, otsikon jälkeen tulee tyhjä rivi. Mallipohjassa tyhjä rivi on sisällytetty jo otsikon tyyleihin. Mallipohja ei automaattisesti noudata kirjoitusohjeita, joten vaikka käytät mallipohjaa, olet itse vastuussa siitä, että työsi noudattaa kirjoitusohjeita. Tämä tarkoittaa sitä, että välillä mallipohjaakin joutuu muokkaamaan. Ohjeet kannattaakin lukea tarkkaan, jotta pystyy vertaamaan, missä kohdin mallipohjaa täytyy työstää ohjeiden mukaisesti.

Milloin mitäkin tehostuskeinoa käytetään tekstissä tai saako niitä käyttää?

Tutkielman leipäteksti kirjoitetaan kirjasinlajilla Calibri ja kirjasinkoolla 12. Lihavointia ja kursi­vointia käytetään ohjaajan ohjeiden mukaan. Kursivoinnilla osoitetaan usein kielen ainesta (esim. Sana sana sisältää neljä kirjainta). Saavutettavuuden kannalta lihavointi on parempi kuin kursivointi. Tekstin alleviivaamista ei suositella, koska alleviivaus assosioidaan usein linkkiin. Värejä saa käyttää, mutta niiden käyttö ei saa olla ainoa tapa välittää tietoa. Tehostuskeinoja on käytettävä johdonmukaisesti, mutta säästeliäästi.

Kannattaa varmistaa ohjaajalta, onko tehostuskeinojen käyttäminen tarkoituksenmukaista juuri sinun työssäsi.

Työssäni on paljon erilaisia kuvioita. Täytyykö kuviot jotenkin luetteloida?

Jos kuvia, kuvioita ja taulu­koita on korkeintaan kolme, niistä ei tarvitse välttämättä tehdä omia luetteloita. Jos kuvioita (tai muita) on enemmän, silloin luettelointi on tarpeen. Muilla luetteloilla tarkoitetaan kuva-, kuvio-, taulukko-, symboli-, termi- ja lyhenneluetteloja. Ne sijoite­taan sisällysluettelon jälkeen omalle sivulleen. Kuvat, kuviot ja taulukot esite­tään luettelossa allekkain otsikoittain ja sivunumeroittain. Luetteloiden otsikoiden kirjasinkoko on 14, ja ne lihavoidaan. Luetteloon ei merkitä mahdollisia lähteitä.

Miten esimerkit asetellaan?

Kaikki tutkimusaineistosta esitettävät esimerkit on numeroitava juoksevasti. Esimerkit on erotettava muusta tekstistä sisennystä (1,5 cm: esimerkin numero, 2,5 cm: esimerkkiteksti) ja riviväliä 1 käyttäen. Yleensä esimerkki ei ole luvussa viimeisenä, vaan sen jälkeen on tekstiä. Kaikkiin esimerkkeihin on viitattava tekstissä, ja niitä on myös selitettävä riittävästi. Esimerkkien tulkintaa ei saa jättää lukijalle. Esimerkkejä ei merkitä lainausmerkein, eikä niitä kursivoida. Mallia voit katsoa kirjoitusohjeiden LibGuides-sivustolla olevasta Word-tiedostosta.

Mitä tarkoittaa alt-teksti?

Kuvioilla, kuvilla ja taulukoilla pitää olla vaihtoehtoinen teksti, ns. alt-teksti. Vaihtoehtoisessa tekstissä on kerrottava, mitä tietoa lukijalta jää saamatta, jos kuvaa tai kuviota ei näe.

Miksi työn täytyy olla saavutettava ja miten työstä tehdään saavutettava?

Saavutettavuus tarkoittaa mm. sitä, että työn sisältöön pääsee käsiksi teknisten apuvälineiden kuten ruudunlukuohjelmien avulla, sisällössä voi helposti liikkua otsikosta toiseen ja olennainen sisältö on annettu tarvittaessa vaihtoehtoisilla tavoilla eli esimerkiksi kuvien sisältö on kerrottu myös tekstinä. Lain mukaan tutkielmien tulee olla saavutettavia.

Huomioitavaa työn saavutettavuudessa

- Wordin tekstinkäsittelyohjelman tyylejä käyttämällä tiedostosta saadaan saavutettava. Otsikon muotoilu pelkästään ulkoasua vaihtamalla ei ole sallittua.

- Kuvioilla, kuvilla ja taulukoilla pitää olla vaihtoehtoinen teksti, ns. alt-teksti. Vaihtoehtoisessa tekstissä on kerrottava, mitä tietoa lukijalta jää saamatta, jos kuvaa tai kuviota ei näe.

- Kuvatekstit ja myös taulukoiden otsikkorivit pitää määritellä. Näin taulukon otsikkorivi toistuu, vaikka taulukko jakautuisi useammalle sivulle.

- Lähdeluettelon verkko-osoitteet merkitään työhön hyperlinkkeinä, jotta lähdemateriaaliin pääsy olisi vaivatonta.

Lisätietoa ja ohjeita saavutettavuudesta on saatavilla kirjoitusohjeiden LibGuides-sivustolta kohdasta Rakenne ja ulkoasu.

En saanut valmiin Word-pohjan kuvio-/taulukkoluetteloa toimimaan. Onko suuri virhe tehdä taulukko ilman valmista työkalua?

Saavutettavuuden vuoksi kannattaa katsoa kirjoitusohjeiden LibGuides-sivustolla olevaa ohjeistusta taulukoiden tekemiseen.

Kuinka merkitsen lähteen kuvioon, jos olen muokannut kuviota eri lähteiden pohjalta?

Kaikissa kuvissa, kuvioissa ja taulukoissa, myös itse suomennetuissa, tulee aina mainita alkuperäinen lähde. Jos kuvaa, kuviota tai taulukkoa on muokattu, lähteen yhteyteen merkitään (mukaillen…adapted from…).

Mikä on lähdeluettelon riviväli ja miten lähteet erotetaan toisistaan?

Lähdeluettelon riviväli on 1,5, ja eri lähteiden väliin ei jätetä tyhjää riviä. Lähteet erotetaan toisistaan käyttämällä riippuvaa sisennystä.

Mitä liitteisiin voi laittaa?

Mahdolliset liitteet sijoitetaan työssä lähdeluettelon jälkeen. Ne otsikoidaan, numeroidaan juoksevasti, sivunumeroidaan ja luetellaan myös sisällysluettelossa. Liit­teeksi voidaan sijoittaa esimerkiksi käytetyt kysymys- tai haastattelulomakkeet, aineiston­keruuseen liittyvät muut kirjelmät sekä mahdolliset aineiston esimerkit. Koko aineistoa ei koskaan laiteta työn liitteeksi. Työn liitteitä voivat myös olla sellaiset työn sisältöä havainnollistavat kuviot ja taulukot, jotka ovat liian suuria sijoitettavaksi tekstiin.

Mitä tarkoittaa sisältöpainotteinen tai narratiivinen viittaus?

Sisältöpainotteinen viittaus

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä (Saleem & Larimo, 2016, s. 248).

Narratiivinen viittaus

Saleem ja Larimo (2016, s. 248) toteavat, että [– –].

Koskelan (2003, s. 225) mukaan [– –].

Voiko lähdeviitteet edelleen tehdä siten, että viitteen laittaa sulkeisiin kappaleen loppuun alla olevan esimerkin mukaisesti vai onko tähän tullut muutoksia?

Tekstiä tekstiä tekstiä. Tekstiä tekstiä tekstiä. (Kirjoittaja, aika, s. sivunumerot.)

Edellä olevan esimerkin mukaisesti ei voi merkitä lähdeviitettä. Kirjoitusohjeiden LibGuides-sivustolla olevan Word-tiedoston kolmas luku käsittelee APA 7-tyylin lähdeviittaamista, jossa "virkkeen äänellä" on suuri rooli. Enää ei voi käyttää tuota vanhaa tyyliä, jossa piste saattoi olla sulkeen sisäpuolella osoittamassa viittauksen laajuutta, vaan nykyään piste tulee aina sulkeen ulkopuolelle. Kirjoittajan täytyy siis käyttää sekä sisältöpainotteista että narratiivista viittaustyyliä, jotta tekstistä tulisi sujuvaa lukuisista viitemerkinnöistä huolimatta. Jokaisella virkkeellä tulee olla jokin alkuperä, eli sinun täytyy sanavalinnoin tai sulkeissa olevin viittein kertoa, mistä ajatus on peräisin. APA 7 -tyylissä on tärkeää, että tekijä sijoitetaan heti kappaleen alkuun ja sen jälkeen tähän viitataan seuraavissa virkkeissä joko narratiivisesti tai sisältöpainotteisesti, esimerkiksi näin:

Kappaleen muotoilemiseen on muutamia keinoja. Kuneliuksen (2010, s. 14) mukaan kannattaa siinä kohdin, kun ensimmäisen kerran kappaleessa lainaa jotakin lähdettä, nostaa esiin lähdejulkaisun kirjoittajan nimi. Hän toteaa myös, että on mahdollista käyttää esimerkiksi pronomineja, jotta ei tarvitse toistaa sukunimeä. Sitten voi kirjoittaa vielä lainattua ajatusta ja merkitä lähdeviitteen (Koiranen, 2015). Tähän voi lisätä vielä kirjoittajan omaa ajatusta.

Aloita omalla ajatuksella, omalla puheella tai sano pääasia omana toteamuksena. Vartiaisen (2020) mukaan voisi sitten jatkaa vieraalla puheella. Hänen mukaansa sen voi tehdä esimerkiksi näin. Myös Ahola ja Zafar (2010, s. 70) toteavat, että kannattaa aloittaa omalla puheella, jatkaa vieraalla puheella lähdeviittauksen kanssa ja sitten taas jatkaa omalla puheella. Toisaalta on olemassa muitakin tapoja (Tiainen, 2018, s. 114). Tässä alkaisi sitten kirjoittajan oma ajatus tai kirjoittajan päätelmä(t). Näin saadaan rakennettua tekstiin myös dialogia.

Edellisissä esimerkeissä jokaisella virkkeellä on jokin alkuperä. Lähde on mainittuna joko sisältöpainotteisesti tai narratiivisesti, ja lähteeseen viitataan pronominein tai erilaisin referointiverbein. Ne virkkeet, jotka eivät selkeästi osoita jotain lähdettä, tulkitaan kirjoittajan omaksi ääneksi.

Milloin lähdeviitteissä käytetään &-merkkiä ja milloin taas ja-sanaa?

Sisältöpainotteisessa viittauksessa (sulkeissa oleva) käytetään &-merkkiä, narratiivisessa viittauksessa (leipätekstin seassa) käytetään ja-sanaa. Poikkeuksena on ja muut -merkintä, joka on sulkeissakin ja-sanalla. Lähdeluettelossa käytetään &-merkkiä. Mallia ja lisätietoja voit katsoa kirjoitusohjeiden LibGuides-sivustolla olevasta Word-tiedostosta.

Mikäli kirjoittajia on useita, mainitaanko ensimmäisellä viittauskerralla kaikki kirjoittajat?

Mikäli kirjoittajia on useampia (enemmän kuin kaksi), silloin käytetään merkintää ja muut, esim. Kuneliuksen ja muiden (2020, s. 54) mukaan... tai (Kunelius ja muut, 2020, s. 54). Edes ensimmäisellä kerralla ei mainita kaikkia tekijöitä.

Jos tekijöitä on vain kaksi, silloin käytetään sisältöpainotteisessa viittauksessa &-merkkiä (Kunelius & Piha, 2020, s. 12) ja narratiivisessa viittauksessa ja-sanaa Kuneliuksen ja Pihan (2020, s. 12) mukaan [– –].

Mitä tehdään, jos lähteistä ei löydy vuosilukua?

Jos aikaa (vuosilukua) ei esimerkiksi verkkosivustosta millään löydy, käytetään ilmaisua n.d. Kirjoitusohjeiden LibGuides-sivustolla olevasta Word-tiedoston taulukosta näet, miten toimitaan, kun jokin lähde-elementeistä puuttuu.

Mitä jos lähteet ovat samannimiset ja samana vuonna ilmestyneet?

Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut erotetaan lähde­viitteissä ja lähdeluettelossa pienillä kirjaimilla a, b, c jne. Pienet kirjaimet lisätään sitä mukaa kuin julkaisut mainitaan tekstissä: ensin tekstissä mainittu on a, toinen b jne. Jos lähteissä on kaksi kirjoittajaa, joilla on sama sukunimi, lähdeviitettä tarkennetaan etukirjaimilla. Jos ei ole tiedossa vuosilukua, merkitään samannimisen lähteen lähdeviitteisiin n.d. -a, n.d. -b.

Miten suorat lainaukset merkitään?

Suorissa lai­nauksissa lähdettä siteerataan täsmälleen samassa muodossa kuin se on alkuperäisessä tekstissä. Suorat lainaukset merkitään lainausmerkeillä, mikäli ne ovat vähintään kolme sanaa tai korkeintaan kolme riviä pitkiä.  Lyhyt lainaus erotetaan tekstistä lainausmerkein. Kolme riviä pidemmät lainaukset kirjoitetaan rivivälillä 1 sisennettynä (1,5 cm) ja ilman lainausmerkkejä. Pitkiä suoria lainauksia on kuitenkin vältettävä. Mikäli suorassa lainauksessa on esimerkiksi kirjoitusvirhe, se voidaan osoittaa merkitsemällä virheellisen sanan jälkeen [sic]. Sic (lat.) = siten, sillä tavalla; tosiaankin näin. Suoriin lainauksiin merkitään aina myös lähteen sivunumero. Mallia voit katsoa kirjoitusohjeiden LibGuides-sivustolla olevasta Word-tiedostosta.

Kirjoitan kanditutkielmaani suomeksi, mutta haluaisin lisätä suoran lainauksen, joka on englanniksi. Täytyykö sitaatti suomentaa itse? 

Suorissa lai­nauksissa lähdettä siteerataan täsmälleen samassa muodossa kuin se on alkuperäisessä tekstissä. Täsmälleen samassa muodossa tarkoittaa sitä, että myös kielen tulee olla alkuperäinen. Tulkintaa ei kuitenkaan saa jättää lukijalle, joten siteerausta on avattava tekstissä siten, että lukijalle käy selväksi siteerauksen sanoma. Oma suomennos tai selostus on siis tarpeen, kun on kyse jostain muusta kuin työn kirjoituskielestä.

Miten viite merkitään, jos käyttämässäni lähteessä on viitattu toiseen lähteeseen?

Lähtökohta on, että opiskelija käyttää ensisijaisia eli alkuperäisläh­teitä. Jos toissijaista eli ns. toisen käden lähdettä käytetään, lähteen toissijaisuuden pitää käydä ilmi tekstistä. Käytettäessä toissijaista lähdettä viittaus on tehtävä siihen lähteeseen, joka on ollut käytössä. Seuraavat esimerkit havainnollistavat, kuinka voidaan viitata käytettyyn toissijaiseen aineistoon.

(1)          Johtaja Kilpeläinen (Kunelius, 2010) on todennut [– –].

(2)          Johtaja Kilpeläinen on todennut Kuneliuksen (2010) teoksessa, että [– –].

Miten lakiin viitataan ensimmäisellä tai myöhemmillä kerroilla?

Kun ensimmäisen kerran viitataan lakiin, merkitään viite näin:

Opintotukilain (1994/65) 15 f §:n mukaan [– –].

Tekstiä tekstiä tekstiä (Opintotukilaki 1994/65, 15 f §).

Sitten myöhemmillä kerroilla:

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä (OPTL 15 f §).

TAI

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä (Opintotukilaki 15 f §).

Useampaan pykälään viitattaessa:

(OPTL 15 a §, 15 b §).

Lähteiden oikea viittaustapa kannattaa aina varmistaa ohjaajalta. 

Mitä lähdeluetteloon täytyy merkitä?

Lähdeluettelomerkintä koostuu neljästä eri elementistä

Tekijä. (aika). Nimi. Alkuperä.

Esimerkiksi näin:

Kunelius, R. (2010). Viestinnän vallassa. Alma Talent Oy. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-823-8

Laitetaanko lähdeluettelomerkintään loppuun piste?

Jokaisen elementin jälkeen tulee piste, paitsi jos itse elementti päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Verkko-osoitteiden perään ei lisätä pistettä. Wordin voi antaa katkaista linkin, mutta niitä ei saa itse katkaista, jotta ne toimivat saavutettavuusvaatimusten mukaisesti lopullisessa työssä. Pistettä ei myöskään lisätä, jos itse elementti päättyy pisteeseen, esimerkiksi Sukunimi, A. A.

Miten lähdeluettelomerkintä tehdään, jos lähteellä ei ole pysyvää tunnistetta?

Tässä tapauksessa tulee myös käyttää päivämäärää, jolloin verkkosivua on käytetty, että lukija voi verrata, onko sivustoa päivitetty sen jälkeen. Lisäksi verkko-osoitteen eteen lisätään teksti Noudettu osoitteesta tai englanninkielisessä tekstissä Retrieved. Esimerkiksi näin:

Piippo, I., Vaattovaara, J. & Voutilainen, E. (2016). Kielen taju. Noudettu 17.4.2020 osoitteesta http://www.imafi.fi/imafi_dokument/HVVSHyhteenveto%20Uusi

Merkitäänkö lähdeluetteloon painosta tai kustannuspaikkaa?

Mikäli tiedot painoksesta ovat saatavilla, tiedon voi merkitä esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Sukunimi, A. A. (julkaisuvuosi). Kirjan nimi (painos). Julkaisija. https://doi.org/10.xxx

Kustannuspaikkaa ei merkitä.

Miten päivämäärä merkitään lähdeluetteloon?

Suomenkielisessä työssä päivämäärät merkitään suomen kielen mallin mukaisesti pp.kk.vvvv (12.3.2021). Englanninkielisessä työssä metateksti on taas englannin kielen mallin mukainen eli päivämäärät merkitään vvvv-kk-pp (2021-03-12).

Milloin lähdeluettelossa käytetään ISBN-numeroa?

Jos ISBN-numero on tiedossa, sen voi mainita, mutta tieto ei ole pakollinen. 

Joistakin artikkeleista ei löydy DOI/URN-linkkiä tai linkki ei toimi. On myös artikkeleja, joita pääsee lukemaan ainoastaan Vaasan yliopiston tunnuksilla. Miten tällaiset lähteet merkitään lähdeluetteloon?

Kaikissa artikkeleissa ei välttämättä ole pysyvää tunnistetta (DOI tai URN). Silloin merkitään Noudettu xx.xx.xxxx osoitteesta ja verkko-osoite. Mikäli verkko-osoite ei toimi, sitä on turha laittaa lähdeluetteloon. Kuitenkin kaikki toimivat osoitteet (joko tavalliset verkko-osoitteet tai pysyvän tunnisteen omaavat osoitteet) tulee laittaa lähdeluetteloon hyperlinkkinä, jotta teksti olisi saavutettava.

Mikäli johonkin lähdemateriaaliin tarvitaan salasanoja tai tunnuksia, silloin täytyy olla merkintä rajatusta pääsystä. Tästä voit katsoa tarkemmin kirjoitusohjeiden LibGuides-sivustolla olevasta Word-tiedostosta luvusta 4.

Täytyykö aineistolähteet luetteloida erikseen?

Kaikki lähteet (myös esimerkiksi aineistolähteet) aakkostetaan samaan lähdeluetteloon.

Mitä APA-tyylissä pitää laista kirjoittaa lähdeluetteloon?

Oikeusalan työt eivät noudata APA-tyyliä lähdeviittaamisen osalta vaan käyttävät omalla alallaan vakiintunutta viittaustyyliä. Oikeustieteessä ei ole tapana merkitä lakeja lähteisiin ollenkaan dogmaattisen menetelmän takia.

Muissa tieteissä sen sijaan on tarpeen merkitä laitkin lähteisiin, mutta APA-tyyliä joudutaan soveltamaan esimerkiksi näin: 

Opintotukilaki 21.1.1994/65. Finlex. Noudettu 17.11.2020 osoitteesta https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940065#L2P15b

Varminta on tarkistaa lakien oikea merkintätapa omalta ohjaajalta.